Metsästys luolakoiralla on hyvin tehokas tapa vähentää supikoirakantaa. Luolakoirapyynti onnistuu parhaiten porukassa. Tieto ja taito karttuvat kokemusten myötä ja siksi tähän metsästysmuotoon kannattaa tutustua kokeneempien metsästäjien opissa.
Luolakoirilla pyydetään maan tai ladon alle päivälevolle menneitä supikoiria. Saalista saadaan eniten talvikuukausina, jolloin supikoirat asuttavat talvipesiään melko vakituisesti. Luolakoirajahdissa käytetään pieniä luolatyöskentelyyn jalostettuja koiria, kuten mäyräkoiria tai eri terrierirotuja. Hyvä luolakoira on yleensä rauhallinen, rohkea ja järkevä.
Luolakoirametsästäjälle supikoiran käyttämien pesien tunteminen on hyvin tärkeää. Supikoiran käyttämiä pesäpaikkoja on monenlaisia – on maan alle kaivettuja maaluolia, kalliopesiä, kivilouhikoita, kivenalusia ja latojen sekä muiden rakennusten alusia. Näiden yhdistelmiä on monia ja luolastojen syvyys sekä metsästettävyys voivat vaihdella suuresti. Koiran päästäminen luolaan on aina riskialtista ja varovaisuus on paikallaan varsinkin kallioluolien, louhikoiden ja joenrantapenkkojen osalta.
Tutustu tästä luolakoirilla metsästämisen eettisiin ohjeisiin (PDF).
Pyynnin kulku
Metsästystapoja luolilla on erilaisia ja kullekin sopiva tyyli on paljolti riippuvainen koirien toimintatavasta ja metsästäjistä itsestään. Jotkut ovat innokkaita kaivajia, kun toiset taas haluavat antaa koiralle aikaa ja odottavat kärsivällisemmin supikoiran ulostuloa.
Luolaa lähestytään hiljaa. Luolaston päällä kävelemistä vältetään. Ennen koiran vapauttamista metsästäjät asettuvat jo ennalta sovittuihin ja turvallisiin passeihin. Luolakoirametsästyksessä ampujilta vaaditaan ehdotonta kylmähermoisuutta – kohti luolan suuaukkoja ei tule koskaan ampua ja muutenkin ammuttaessa tulee noudattaa erityistä varovaisuutta. Kurainen koira voi nopeissa tilanteissa muistuttaa erehdyttävästi supikoiraa. Karkaavaa riistaa ei tule myöskään ampua, jos koira on aivan sen perässä.
Jos supikoira ei saa vihiä paikalle tulleista metsästäjistä, se saattaa varsin usein tulla kurkistamaan reiästä. Se voi tulla ulos luolastostaan joko karkaamismielessä tai vain tulla ulos ja mennä toisesta reiästä takaisin sisään. Ulostulija voi olla koiran karkottama yksilö tai toinen supikoira, joka ei ole koiran haukussa. Talvipesillään supikoirat ovat lähes aina pareittain piilossa.
Isoissa maapesissä ja louhikoissa supikoirat voivat juoksennella pitkään karkottavan koiran edellä. Pysäyttävällä tavalla toimiva koira puolestaan onnistuu monesti ahdistamaan supikoiran luolan umpiperään ja pitämään sen haukkumalla paikallaan. Jos supikoirat eivät tule ulos luolasta, jotkut metsästäjät vaihtavat pesää. Toiset kaivautuvat niiden luokse luolakoiratutkan avustuksella. Luolatutka on koiran tärkein turvavaruste, joka laitetaan joko koiran kaulaan tai häntään. Tutkan avulla saadaan tarkasti selville, missä koira on. Kaivetusta kuopasta nostetaan koira ylös ja supikoira lopetetaan ampumalla.
Jos supikoiran metsästys luolasta ei päivän aikana onnistu, voidaan vielä illan hämärtyessä jäädä luolan läheisyyteen kyttäämään supikoiran ulostuloa. Varsin usein supikoira jättää pesänsä ja lähtee kohti seuraavaa majapaikkaa seuraavan yön aikana. Seuraavana päivänä jäljittämään lähtevä metsästäjä voi löytää supikoiran jopa helpommasta pesäpaikasta.
Luolien kartoittaminen
Suurin vaikutus supikoirakantaan saadaan, kun luolapyyntiä tehdään järjestelmällisesti. Tämän edellytyksenä on, että metsästysalueen maaluolat ja muut piilopaikat ovat tiedossa. Kun talvipesäkartoitus on tehty hyvin, kohteet voidaan käydä tyhjentämässä yksi kerrallaan. Luolien sijaintia kannattaa kysellä metsästysseuran muilta jäseniltä, varsinkin kokeneilta luolakoirametsästäjiltä ja ketun ajokoirametsästystä harjoittaneilta jäseniltä.
Supikoiran käyttämiä luolia voi etsiä lumijälkiä seuraamalla, mutta myös sulan maan aikaan piilopaikkoja on mahdollista kartoittaa. Yleensä ladot paljastuvat sopiviksi tai asutuiksi jo silmämääräisellä tarkastuksella. Supikoira käyttää mielellään mäyrien kaivamia luolia ja koloja, joten mäyrien jäljet voivat johdattaa metsästäjän supikoiran luokse. Mäyrällä on tapana kulkea samoja polkuja luolalta toiselle, jolloin luolien välille muodostuu polkuverkosto. Kun yksi luola on löydetty, voidaan polkuja pitkin kulkemalla löytää muut maaluolat ja makuupaikat. Polku on noin kämmenenlevyinen ja sen varrella olevat kivet ja kannot ovat yleensä kuluneet sammaleettomiksi.
Supikoirapariskunta voi asustaa mäyrän luolassa yhtä aikaa mäyrän kanssa. Tämä voi olla ongelma, jos halutaan pyytää pelkkää supikoiraa, eikä tassunjälkien perusteella voida olla varmoja mäyrän olemassaolosta. Aktiivisella mäyränpesällä on muutama ominaispiirre, josta voi päätellä mäyrän olevan paikalla. Niiden pesän edustalla on tavallisesti ennen talviunille siirtymistä kaivettu maakasa sekä pesän pehmikkeenä käytettyä heinää ja muuta kasvillisuutta, jotka ne aika ajoin kantavat pesän ulkopuolelle. Vaikka mäyrä hylkäisi pesäluolaston, voi supikoira edelleen käyttää sitä hyödykseen. Tällöin pesäluolaston suulta puuttuvat mäyrälle tyypilliset maakasat sekä pesästä siivotut pehmikkeet. Supikoiralla on myös hyvin ominainen haju, jonka voi usein haistaa supikoiran asuttaman pesän suulta.
Kettu käyttää myös luolia pesänään, mutta ketunkolot on helppo tunnistaa tassunjälkien perusteella ympäri vuoden. Ketunpesän ympäriltä löytyy yleensä ruuantähteitä ja luita, joita se on kalunnut.
Maaluolan kunnostus
Maaluolaan jumiutunut supikoira joudutaan usein kaivamaan ulos luolasta. Maanomistajalta pitää pyytää lupa kaivamiseen ja myös muiden luonnossa liikkujien kannalta alue on syytä kunnostaa alkuperäiseen kuntoon. Kaivuun yhteydessä pesän alkuperäinen rakenne muuttuu, ja siitä tulee supikoirille vetoisa ja epämiellyttävä paikka. Pesän kunnostaminen kannattaa, sillä hyvin korjatussa luolassa supikoirapariskunnat viihtyvät myös tulevaisuudessa. Näin ne saadaan pyydettyä vähemmällä työllä. Vaikka pesiä ei kunnostettaisi, supikoirat löytävät itselleen alueelta uuden pesäpaikan.
Kunnostamisessa eli kansittamisessa luola tai muu talvipesä pyritään palauttamaan mahdollisimman lähelle alkuperäistä tilaa, ja estämään valon ja vedon pääseminen luolan katosta sisälle. Kannen tukimateriaalina käytetään vähintään ranteenvahvuisia rankoja tai laattamaista kiveä. Rankojen välit tiivistetään havuilla ja täytetään varovasti maalla. Kansi kannattaa merkata pitkällä kepillä, jotta se voidaan helpommin löytää uuden lumen alta.
Lue lisää
Supikoiran luolapyynti (metsastajalehti.fi). Julkaistu 18.3.2020