Siirry sisältöön

Saaristoseuranta

Saaristomerellä supikoiria on laajasti merkitty GPS-lähettimin, jolloin niiden liikkeistä on saatu tietoa. Vänön saaristossa vuonna 2014 merkitty supikoira osoitti, että lajin yksilöillä on kyky liikkua ja uida laajasti muun muassa lintujen pesimäaikaan. Tämän jälkeen erityisesti SOTKA-vieraspetohankkeessa on merkitty lisää supikoirayksilöitä, joiden seurannasta on saatu arvokasta tietoa supikoiran saaristokäyttäytymisestä.

Kartta
Sotka-vieraspetohankkeen aikana Saaristomerellä merkittyjen 19 eri supikoirayksilön paikannukset.

Pienet elinpiirit mahdollisia

Saaristossa supikoirien elinpiirit voivat olla hyvinkin pieniä. Pieniin saariin saavutaan talvisin jäitä myöten. Merialueet rajaavat elinpiirin, jossa supikoirat jäävät tietyllä tapaa elinympäristönsä vangiksi. Uimamatkat ovat pitkiä, joten pois ei helpolla pääse.

SOTKA-vieraspetohankkeessa pienten saarien ryhmillä elinpiiriään pitäneiden, seurattujen yksilöiden elinpiirikoot (saaret, joissa oli vähintään yksi paikannus) vaihtelivat noin 25–180 hehtaarin välillä. Pienimpiä supikoirien elinpiirit olivat Tunnhamnin alueella, jossa pentueen tuottanut naaras eli vain neljän saaren alueella.

Kartta
Tunnhamnin saariston alueella eläneen nuoren naaraan elinpiiri oli vain 25 hehtaaria.

Jungfruskärissä eläneen naaraan elinpiiri oli noin 70 hehtaarin laajuinen. Tämän yksilön liikkumista koko 120 hehtaarin saaren alueella rajoitti saaren pohjoispuolella elinpiiriään pitänyt pariskunta. Toisen pariskunnan olemassaoloa ennakoitiin GPS-tiedon perusteella ja se vahvistui, kun alueelle kohdistettiin pyyntiä keväällä 2021. Edellä mainittujen yksilöiden seurantajaksolle ei kohdistunut pyyntiä.

Kartta
Jungfruskärin saaressa naarassupikoiran (siniset pallot) elinpiiri oli noin 70 hehtaaria. Saman saaren pohjoisosaa piti varattuna toinen supikoirapariskunta.

Bolaxin saaristossa supikoirayksilöiden elinpiiri oli noin 180 hehtaaria. Elinpiirin ala olisi noin 250 hehtaarin suuruinen, jos mukaan laskettaisiin talvella 2020–2021 jääpeitteen aikana käytettyjen saarien pinta-ala.

Lyhyet uimamatkat tavallisia

Sekä suuremmilla saarilla että pienten saarten ryhmissä elävien eläinten kohdalla uiminen oli hyvin tavallista. Kuitenkaan yli 500 metrin uimaetäisyyksiä ei hankkeen aikana dokumentoitu. Aikaisemmin Saaristomerellä Vänössä seurannassa olleen supikoiran tiedetään kerran uineen 900 metrin matkan. Kyseessä oli leskeksi jäänyt uros, jolla oli selvästi tarve löytää uusi kumppani.

Tunnhamnissa uintimatka saariryhmästä olisi ollut yli kilometrin mittainen. Mikään alueella seurattu naaras (2019–2020) ei tällaista uimamatkaa lähtenyt tekemään. Hankkeessa pystyttiinkin todentamaan, että alueelle oli muodostunut viiden lisääntyvän pariskunnan populaatio, jossa yksilötiheys oli yli 100 yksilöä/1000 maahehtaari.

Kartta
Uintietäisyydet Tunnhamnin saariryhmästä olivat joka suuntaan yli 1 km mittaisia. Yhdessä suotuisten elinympäristöjen ja ravintoresurssien kanssa tämä todennäköisesti aiheutti sen, että saariryhmässä supikoiratiheydet kasvoivat suuriksi.

Seuranta osoittaa, että pitkät uimamatkat ovat harvinaisia. Tämä johtaa helposti siihen, että supikoiratiheydet voivat kasvaa eristyneemmillä saariryhmillä suuriksi. Jungfruskärin saariryhmä on Tunnhamniakin eristyneempi saariryhmä, jonka supikoirakanta todennettiin hankkeessa tiheäksi.

Liikkuminen jäällä

Jäiden tiedetään olevan tärkeä tekijä supikoirakannan leviämisessä. Sotka-hankkeen aikana jäät tai niiden puute tulivat selkeästi esille supikoiran levittäytymisessä. Meren jäillä supikoirat liikkuvat nopeasti paikasta toiseen. Erityisen otollista aikaa supikoirien levittäytymiselle on helmi-maaliskuun aikajakso, jolloin ne aktivoituvat liikkumaan. Kun jäällä ei ole lunta tai se on pakkaantunut hyvin tiiviiksi, voi supikoira liikkua yön aikana helposti yli 10 kilometriä.

Bolaxin supikoirapariskunnan liikkeet kuvaavat hyvin supikoiran liikkeitä jäällä. Jäiden tultua (7.2.2021) pariskunta suuntasi kohti etelän selkiä, mutta palasi lopulta takaisin sisempään saaristoon tutulle kotielinpiirilleen. Vastaavan laajuinen supikoirien talviaikainen liikkuminen on tavallista erityisesti silloin, kun on lämmintä ja lunta on vähän. Kuitenkin saaristossa liikkumiseen vaikuttaa voimakkaimmin jäätilanne. Jos jäätä on laajalti, helpottaa se supikoirien levittäytymistä. Toisaalta ainakin jossain määrin jo elinpiirinsä muodostaneet yksilöt palaavat mieluusti aikaisemmalle tutulle elinpiirilleen.

Kartta
Bolaxin supikoiraparin liikkeet talvella (7.2–22.3.2021, punaiset pallot) näyttävät hyvin, miten jäät mahdollistavat supikoirien laajemman liikkumisen saaristossa talvella.

Oman lisänsä tilanteeseen tuovat saariston laivaväylät. Supikoirien on vaikeaa ylittää jatkuvasti auki pidettäviä laivaväyliä. Vähäjäisinä talvina laivaväylät pitävät laajoja alueita auki, mikä estää supikoirien leviämistä.

Liikkuminen linnuston pesimäaikaan

Supikoirien liikkumisesta saaristoalueilla linnuston pesiessä (1.5.–30.7.) on hyvin vähän tietoa. Hankkeessa seurattiin, miten supikoirat liikkuvat tänä ajanjaksona.

Hamnholmenin saaressa elinpiiriään piti hankkeen ainut pariskunta, jota seurattiin läpi kesän. Pariskunnalla oli viisi pentua, jotka todettiin keväällä 2021. Pariskunnan liikkuminen saaressa oli intensiivistä ja erityisesti kesäkuun lopulta alkaen liike lisääntyi myös pentuja hoitavan uroksen kohdalla selvästi. Tätä ennen liikkuminen oli vähäisempää pentujen ollessa vielä pieniä.

Kartta
Supikoirapariskunnan liikkeet Hamnholmenin saaressa aikavälillä 1.7.–30.8.2021.

On huomattavaa, että erityisesti myöhään pesivät saaristolintulajit, kuten pilkkasiipi, joutuvat supikoirien elinpiireillä saalistukselle alttiiksi myöhemmän kesäajan liikkumisen lisääntyessä.